tiistai 4. joulukuuta 2012

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu (2012)

Kustantaja: Like.
Sivumäärä: 210.
Oma arvio: 3/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.


Ensin karsastin tätä kohukirjaa. Onpa inhaa poimia läheisten murheet ja surut kirjan materiaaliksi! Miten törkeää! Hetken höyrysin, kunnes oivalsin, etten ollutkaan muodostanut asiasta omaa mielipidettäni, vaan apinoinut sen jostakin. Minusta nimittäin taiteilijalla on oikeus imeä vaikutteita mistä vain, eikä taiteellisia vapauksia voi alkaa rajata. (Niin ikävää kuin se voikin olla sille, jonka elämä päätyy kirjan sivuille. Tässäkin varsin tunnistamattomassa muodossa tosin.)

No, sitten lukukokemukseen. Odotin tarinan olevan raastava, sillä onhan aiheina lapsen sairaus ja avioliiton kaatuminen. Mutta niin vain huomasin skannaavani tekstiä kuin jotakin raporttia, minkään liikahtamatta. Nenäliinat säästyivät.

Päähenkilö Julie työskentelee oppaana Normandian rannikolla. Hän selostaa turistiryhmille maihinnousun vaiheita aina vain uudelleen ja uudelleen. Eräänä päivänä Julie huomaa tyttärellään Emmalla outoja mustelmia ympäri kehoa, ja leukemia-diagnoosi tulee nopeasti, odottamatta. Sillä hetkellä Julien elämän täyttävät pelko ja epätoivo. Samalla elämää myllertää aviomiehen suhde toiseen naiseen.

HS:n Majanderin arvio (19.8.2012) kuvaili tarinaa ahdistavaksi ja puristavaksi – näihin en yhdy, mutta monista Ala-Harjan oivalluksista kyllä Majanderin tapaan ilahduin. Elämä ja kuolema, terveys ja sairaus, lapsuus ja vanhuus – erilaisista vastinpareista syntyy kiinnostavia pohdintoja. Parasta Maihinnousussa oli minusta eritoten se, miten sotaselostukset rinnastuivat muuhun tarinaan. Ehkä kliseistä rinnastaa sota ja rakkaus, mutta tässä se toimii.

Sodassa on helppo toimia, sillä sodan päämäärä on aina selvä, sillä tavalla sota on turvallinen. Sotaan ryhtyessä myös tietää, että joskus se loppuu; kaikki sodat loppuvat joskus.

Julien elämä on sairauden ja avioliiton rakoilemisen myötä täynnä epävarmuutta. Sodan olemusta pohditaan paljon, ja huomaan lukeneeni sodasta yllättävän paljon kuluneen vuoden aikana. Esimerkiksi Dora, Dorassa ja Kätilössä oli myös oivaltavia tiivistyksiä.

Maihinnousun kerronta on pelkistettyä:

Emma oksentaa, sen suuhun sattuu, suu on rakkuloita täynnä. Emma makaa sairaalasängyssä silmät suljettuina. Emma haluaisi sairaalasta pois, mutta en voi luvata mitään. Emma kärsii, minun vatsaani kouraisee.

Toisto ja lyhyet virkkeet ovat tehokeinoja, joista sain yliannostuksen tätä lukiessani. Ihmisiin viittaaminen se-pronominilla ei ollut kovin hyvin perusteltua ja johdonmukaista, varsinkaan kun teksti ei muuten ollut puhekielistä.

Tunsin lukiessani syyllisyyttä siitä, että Maihinnousu jätti minut kylmäksi. En kuitenkaan ole tuntemuksineni aivan yksin, sillä tarinan koskettavuutta on pohtinut ainakin Hanna. Helmi-Maaria taas lipui Ala-Harjan kielen mukana. Myös esimerkiksi  Mari A, Jaana, Maria ja Valkoinen Kirahvi ovat kirjasta kirjoittaneet.

12 kommenttia:

  1. Tämä oli totta tosiaan raporttimainen, eikä nostattanut tunteita muuten kuin omalla kohdallani sitä Henriä kohtaan. Että olikin ärsyttävä mies - ja ärsyttävää, kuinka Julie häneen suhtautui. Minuakin muuten häiritsi tuo se-pronomini. Mutta siis kaiken kaikkiaan pidin tästä. Kiitos linkityksestä! Hauskaa päästä lukemaan tuoreita, melkein samaan aikaan kirjoitettuja arvioita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Kiva linkittää erilaisiin teksteihin, monenlaiset mielipiteet ja näkökulmat ovat blogistanian vahvuus :)

      Aloin pitää kirjasta enemmän kirjoittaessani siitä muutama päivä lukemisen jälkeen. Aluksi olin valmis lyttäämään Maihinnousun kokonaan, sittemmin mieleni hieman heltyi.

      Poista
  2. Itse en ole lukenut. Riikka Ala-Harja tulee Tapiolan kirjastoon haastateltavaksi 14.1.2013 klo 18, sitä ennen Heidi Köngäs 13.12., kannattaa seurata kirjaston sivuja. Entressen kirjasto on napannut Ulla-Lena Lundbergin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ala-Harja laitettu kalenteriin :) Köngäs menee ohi reissun takia, muuten olisin tullut silloinkin.

      Poista
  3. Kylmäksi jäin ja rytmi ei oikein toiminut minulle tämän kirjan osalta.

    Kiitos linkityksestä ja arviostasi. Hyvä huomio nuo vastaparit!

    Vaikuttaapas kiinnostavalta nuo kirjaston kirjailijavisiitit: Lundbergiin voisi vaikka tarttuakin, jos osuu sopivasti aikataulujen puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ole hyvä :)

      Tuntuu jakavan aika vahvasti lukijat eri kannoille tämä kirja!

      Poista
  4. Parantuiko Emma leukemiasta kirjan lopussa?

    VastaaPoista
  5. Kyllä tämä kirja minuun "iski". Koska en tiedä kirjailijan perheestä mitään, en olisi osannut sitä heihin yhdistää. Tarinahan on Ranskaan "häivytetty" ja yhtä hyvin hajoavan aviliiton kuin lapsen sairauden kuvaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kirjailijan lähipiiri ei olisi nostanut asiaa julkisuuteen, niin harva olisi yhteyttä tiennyt. Sinänsä mielenkiintoista tietää linkit tosielämään; olen ymmärtänyt Ala-Harjan hyödyntäneen oman elämänsä tapahtumia muissakin kirjoissaan...

      Poista
  6. Minuun tämä kirja kyllä kolahti. Mielestäni on monitahoinen kertomus, itse koin avioeron pääteemaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti yritin pitää tästä, mutta mutta... Tasoja kirjasta kyllä löytyy, ja pidin monista rinnastuksista. Joskus vain se jokin jää puuttumaan, ja minulle kävi tällä kertaa niin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...